Torstai täynnä stand upia

Suunnitelmana oli alunperin lähteä kapuamaan läheiselle Arthurs seat -nimiselle kukkulalle, 250 metriin kohoava mäki Edinburghin keskustan tuntumassa. Luimme kuitenkin että nousemiseen kannattaa varata tunnin verran aikaa plus laskeutuminen ja muu liikenne, ja koska meillä oli varattuna liput Richard Herringin podcastin nauhoituksiin, jätimme retken väliin. Sen sijaan lähdimme tutkimaan vanhaa kaupunkia linnan tienoille. Pitkälti samaa maisemaahan sieltä löytyi, paljon erilaista pikkuliiketä ja Fringe festivaalin väkeä kuljeksimassa ja jakamassa mainoslehtisiä. Hienoja vanhoja rakennuksia kyllä, sitä ei käy kieltäminen. Ihmismassojen jatkuva hälinä vaan hiukan haittaa tarkempaa keskittymistä.

Sitten, pakollisen päivä-oluen jälkeen, olikin aika suunnata katsomaan Richard Herringin päivän kunto. Valitettavasti mies ei ollut ihan parhaassa vedossa, valitteli kovasti olevansa väsynyt ja krapulassa. Tosin voiko miestä syyttää, vetää päivittäin kaksi tunnin settiä ja siihen päälle vielä sekalaista ohjelmaa muiden esityksissä vieraillen. Vieraana ollut Tony Lawkaan ei innostunut kovin energisesti esiintymään. Eipä tuo silti mua ainakaan haitannut pahasti, kyllä se viihteestä meni.

Shown jälkeen lähdettiin hotellille lepäämään. Tosin hetken mietittyäni päätin kuitenkin jättää Tuken yksin lepäämään (Adult filth, 'nuff said...) ja lähdin katsomaan Simon Munneryä. Aikaa esityksen alkuun oli hiukan päälle 10 minuuttia, mutta kun esityspaikka oli n. 100m päässä meidän hotelista niin ehdin hakemaan lipun ja pääsin sisään. Istumapaikkaa ei enää irronnut mutta menihän se tunti seisoenkin. Hyvä show ja erikoista huumoria.

Illan viimeinen show oli hiukan kauempana meidän hotellista ja menimme hyvissä ajoin katsomaan mistä se löytyisi. Paikka löytyi ja aikaa jäi hyvin ruokailuun. Mercat bar oli gastropub jonka tarjonnan kelpuutimme. Alkuruoaksi Tukelle haggigsella täytettyjä kevätkääryleitä ja mulle karamellisoidulla omenalla koristeltua verimakkaraa siideri-kermakastikkeella. Hyvää kuin mikä muuten, ja kyllähän se haggisrullakin maistui ihan hyvältä. Täytyy kyllä jossain maistaa vielä kunnon annos haggista että saadaan totuudenmukainen kuva siitä. Pääruoaksi otettiin Fish and Chips, kun nyt kerran täällä ollaan. Mun odotukseni ei olleet korkealla sen suhteen, eikä se kyllä mitään kovin erikoista sitten ollutkaan. Aika mautonta itsessään, tartarkastike toi hiukan makua onneksi. On kuitenkin sekin testattu.

Siitä sitten viimeiseen esitykseen, eli katsomaan Jimmy Carria. Huomattiin että kyseessä on selkeästi aikaisempia esiintyjiä suurempi nimi, siinä missä muut ovat esiintyneet paikoissa johoihin mahtuu väkeä muutamasta kymmenestä muutamaan sataan, mahtui Jimmyn areenana toimineeseen Edinburgh international conference centeriin 1200-henkeä. Myös show pituus oli pidempi kuin muilla, hiukan reilut puolitoista tuntia kun muut ovat vetäneet vain tunnin settejä. Tiukkaa tykitystä vedettynä vuosien kokemuksella. Kyllä pidin.

Shown jälkeen alkoi sataa. Ei vieläkään mitään kunnon piiskausta, kevyttä kastelua vain. Yllättävän hyvät ovat kelit olleet, odotin jotain vedenpaisumuksen tapaista kun tänne lähdettiin. Mutta en kyllä aurinkoa...